Synnyin ja kasvoin Itä-Kongossa pienessä kylässä. Kylä oli Pohjois-Kivun maakunnassa, Ruandan rajalla. Äidinkieleni on kinyarwanda. Me kongonruandalaiset puhumme samaa kieltä kuin ruandalaiset rajan takana, mutta meillä on eri murre.
Lähdin perheeni kanssa pois Kongosta muutaman vuosi sitten, sodan takia. Ensin lähdimme koko kylän väki pois maalta läheiseen kaupunkiin. Sitten elämä tuli vaaralliseksi myös kaupungissa. YK:n pakolaisvirasto UNHCR ja jesuiittajärjestö Caritas evakuoivat suuren osan väestöä naapurimaahan Ruandaan ja monet pakenivat itse ilman apua.
Ruanda
Perheeni asui Ruandassa 15vuotta, koko sen ajan pakolaisleirillä. Leiriä pitivät YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja monet kansalaisjärjestöt, esimerkiksi ARC (American Refugee Commitee), AHA, JRS (Jesuiittajärjestö), Caritas.
Pakolaisleirillä kaikki lapset kävivät koulua. Koulun rahoittivat YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja jesuiittajärjestö. Koulukieliä olivat ruandaa, engantia ja ranskaa. Minä kävin peruskoulua (leirillä).peruskoulun oli ilmainen mutta yläaaste piti maskamaan.
vähän kuvia näytä kamalta .....
Suomi
Ihmiset halusivat pois Pakolaisleirilta. Me emme voineet palata Kongoon, koska sota jatkui meidän kotimaakunnassamme Kivussa. Olemme kiitollisia Ruandan valtiolle siitä, että saimme turvapaikan sieltä ja siitä että Ruanda ottaa vieläkin pakolaisia Kongosta.
Joka vuosi leiriltä pääsi ihmisiä kiintiöpakolaisiksi eri maihin. Vuonna 2011suomen oikeusministeriön edustajat valitsivat meidät. He kertoivat meille, että Suomi on protestanttinen maa Euroopassa ja että siellä on talvella kylmä. He kysyivät, haluammeko muuttaa sinne. Me halusimme.
puoli 3vuotta sitten, nousimme lentokoneeseen joka vei meidät Suomeen. Samaan koneeseen pääsivät mummo ja äitini sekä kolme sisarustani ja lisäksemme kaksi muuta perhettä. Leirille jäi vajaa 20 000 ihmistä, jotka eivät saaneet kiintiöpakolaisen paikkaa mistään maasta. Sanoimme ystäville, että ehkä he pääsevät pois leiriltä pian.
Tulimme Hämeenlinaan ja saimme siellä asunnot. Opiskelin ensin suomen kielen peruskurssilla ja sitten jatkokurssilla maahanmuttajanperuskoulun.elokussa pääsin opiskelemaan matkailunalanperustutkintoon ekavuosi on tyytyväinen siihen että sain ilmainen koulua
Suomessa on paljon hyvää : selvät säännöt ja laki, sosiaaliturva (kukaan ei kuole nälkään ) ja terveydenhoito (voi saada hoitoa vaikka ei ole rahaa taskussa). Ongelmia ovat, että on liian kylmä joskus (auto ei starttaa!!!), paljon työttömyyttä ja liian vähän erilaisia harrastuspaikkoja ihmisille.
Olen kiitollinen Suomen valtiolle siitä, että olen päässyt Suomeen, ja muidenkin pakolaisten pitää olla kiitollisia. Mielestäni on hyvä jos pakolaiset saavat mahdollisimman paljon tietoa Suomesta, kulttuurieroista, ja ohjeet Suomea varten ennen kuin tulevat Suomeen, jotta he tietävät suomesta.
Kommentit
Lähetä kommentti